Vahakukka (Hoya carnosa) on vanha ja rakastettu huonekasvi, jonka tähtimäiset kukat näyttävät kuin ne olisi valettu vahasta tai posliinista. Englanniksi sitä kutsutaan nimillä wax plant ja porcelain flower. Tässä oppaassa käymme läpi vahakukan ominaisuudet, hoidon ja kukinnan.
Vahakukan tausta
Englanninkielisen Wikipedian mukaan Hoya carnosa kuuluu koiranmyrkkykasvien heimoon (Apocynaceae). Se on kotoisin Etelä-Kiinasta, Hainanin saarelta, Taiwanista, Laosista ja Japanista. Vahakukkaa on viljelty yli 200 vuotta, ja siitä on jalostettu lukuisia lajikkeita, joiden lehtien muoto tai kukkien väri vaihtelee. Se on saanut Royal Horticultural Society -järjestön Award of Garden Merit -tunnustuksen. Kasvi sopii hyvin sekä ruukkuun että amppeliin.
Ulkonäkö ja kukat
Vahakukan versot ovat hieman mehikasvimaisia, ja ne kiertyvät ja kiipeävät. Lehdet ovat leveän soikeita tai sydämenmuotoisia, mehevät ja vahamaisen kiiltävät. Ne ovat 3–5 cm leveitä ja 3,5–13 cm pitkiä. Kukat ovat yleensä vaaleanpunaisia, mutta väri voi vaihdella lähes valkoisesta tummanpunaiseen. Ne ovat tähtimäisiä, halkaisijaltaan 1,5–2 cm, ja kasvavat 10–50 kukan sarjoissa. Kukat tuoksuvat voimakkaasti, varsinkin öisin, ja niistä voi tippua ylimääräistä mettä. Siksi kasvin alle kannattaa laittaa alusta.
Wikipedian mukaan kukat kehittyvät erityisistä monivuotisista kukkaperistä, joita kutsutaan myös kannuksiksi. Samoista kukkaperistä tulee uusia kukkia vuosi toisensa jälkeen, joten niitä ei pidä leikata pois kukinnan jälkeen. Kasvi kukkii keväästä loppukesään.
Vahakukan hoito-ohje
- Valo: kirkas, epäsuora valo. Kasvi sietää vähäisempääkin valoa, mutta kukkii silloin heikommin.
- Lämpötila: Wikipedian mukaan paras lämpötila on 16–29 astetta. Kasvi sietää viileyttä, mutta ei pakkasta.
- Kasvualusta: ilmava multa, johon on sekoitettu karkeaa ainesta, kuten perliittiä, hohkakiveä tai kevytsoraa, jotta juuret saavat ilmaa.
- Lannoitus: säännöllisesti kasvukaudella epifyyteille eli päällyskasveille sopivalla lannoitteella.
- Ruukku: sitkeän käsityksen mukaan vahakukka kukkii paremmin, kun se saa kasvaa pienessä ruukussa. Ruukkua ei siis kannata vaihtaa liian usein.
Lisääminen ja lajikkeet
Vahakukka lisätään varsipistokkailla tai ilmakerrostamalla. Tunnettu lajike on ’Compacta’ eli ”Hindu Rope”, jonka lehdet ovat taittuneet ja kiharaiset ja jonka verso kasvaa köyden näköiseksi. Georgian yliopistossa vuonna 2009 julkaistujen tutkimusten mukaan H. carnosa poistaa sisäilmasta epäpuhtauksia erittäin hyvin.
Vahakukan kaltaisia helppoja köynnöksiä ovat esimerkiksi kultaköynnös. Kukkivista huonekasveista lue myös viirivehkästä.
Vahakukan hoito tarkemmin
Vahakukka (Hoya carnosa) on luonnossa epifyytti. Se kasvaa puiden rungoilla ja oksilla, eivätkä sen juuret ole tottuneet seisomaan märässä mullassa. Lajinimi carnosa tarkoittaa mehevää ja viittaa paksuihin, vahamaisiin lehtiin. NCSU:n kasvitietokannan mukaan vahakukka tarvitsee ilmavaa, nopeasti läpäisevää ja eloperäistä multaa. Clemsonin yliopisto suosittelee seosta, jossa on yhtä paljon ruukkumultaa, orkideankuorta ja perliittiä.
Anna mullan kuivua kastelukertojen välillä. NCSU:n mukaan sekä liian märkä että liian kuiva multa voivat pudottaa lehtiä. Clemsonin mukaan kastelutarpeen voi arvioida nostamalla ruukkua: kevyt ruukku kertoo, että on aika kastella. Käytä huoneenlämpöistä vettä, koska kylmä vesi voi sokeerata kasvin. Juurimätä on vahakukan suurin uhka. Sitä aiheuttaa myös liian suuri ruukku, jossa multa pysyy pitkään märkänä.
Valo, kosteus ja lannoitus
Clemsonin mukaan hyvä paikka on länsi-, itä- tai etelä-ikkuna. Etelä-ikkunaan kasvi totutetaan vähitellen. LED-kasvivalo auttaa pimeänä aikana, mikä on Suomen talvessa usein tarpeen. NCSU:n mukaan vahakukka viihtyy korkeassa ilmankosteudessa, jota voi lisätä ilmankostuttimella tai sorakupilla. Kasvukaudella lannoitetaan nestemäisellä lannoitteella, jonka NPK-suhde on noin 2:1:2 tai 3:1:2. Kesäksi kasvin voi viedä ulos puolivarjoon. Se tuodaan takaisin sisään viimeistään, kun yölämpötilat laskevat alle 10 °C:n.
Miksi vahakukka ei kuki?
NCSU:n mukaan useimmat vahakukat kukkivat vasta 2–3 vuoden iässä. Kukinta voi ajoittua kevääseen, kesään tai syksyyn. Tärkein vinkki on jättää kukkakannukset paikalleen. Ne ovat lyhyitä lehdettömiä varsia, joihin uudet kukinnot muodostuvat samaan kohtaan vuodesta toiseen. Leikkaus tehdään alkukeväällä, eikä kannuksia koskaan leikata. Vahakukka ei myöskään pahastu ahtaasta ruukusta. Ruukkua vaihdetaan vain, kun kasvi on kasvanut siitä selvästi ulos, eikä silloin, kun se on nupulla. Uusi ruukku saa olla korkeintaan noin 5 cm suurempi. Köynnökselle sopii tuki, säleikkö tai riippuamppeli.
Tuholaiset ja turvallisuus
Yleisimmät tuholaiset ovat villakilpikirvat, harsosääsket ja kuivassa ilmassa vihannespunkit. Clemsonin mukaan villakilpikirvoja voi poistaa alkoholiin kastetulla vanupuikolla. ASPCA:n mukaan vahakukka on myrkytön koirille ja kissoille.
Lue myös kiinanrahakasvin hoito-ohjeet.
