Tulilatva (Kalanchoe blossfeldiana, myös kirjoitusasu Kalanchoë blossfeldiana) on Madagaskarilta kotoisin oleva mehikasvi, jota kasvatetaan laajasti huonekasvina. Se kuuluu maksaruohokasveihin (Crassulaceae) ja itulehtien (Kalanchoe) sukuun. Englanniksi kasvia kutsutaan muun muassa nimillä flaming Katy, Christmas kalanchoe ja florist kalanchoe, koska se kukkii näyttävästi usein talvikaudella. Saksalainen hybridisoija ja kasvitieteilijä Robert Blossfeld toi kasvin laajemmin tunnetuksi vuonna 1932; tieteellinen lajinimi blossfeldiana viittaa häneen. Lajin kuvaus julkaistiin vuonna 1934. Suvun nimi Kalanchoe juontuu Adansonin kautta aiemmista kasvinimistä, joita eurooppalaiset kirjasivat Aasiasta ja Filippiineiltä.
Luonnossa tulilatva esiintyy kuivilla vuoristoalueilla Koillis-Madagaskarilla. Huonekasvina se on pensasmainen, ainavihanta ja monivuotinen. Tyypillinen korkeus on noin 30–45 cm ja leveys vaihtelee noin 10–50 cm:n välillä. Kasvutapa on pyöreähkö ja tiheys kohtalainen; kasvunopeutta kuvataan usein hitaaksi. Lehdet ovat vihreät, kiiltävät ja mehevät, reunaltaan sahalaitaiset ja muodoltaan soikeahkot tai pitkulaiset. Lehtiasento on vastakkainen. Kukinnot ovat runsaskukkaisia terttuja; yksittäisessä kukassa on neljä terälehteä. Värit vaihtelevat punaisesta valkoiseen, keltaiseen, oranssiin ja violettiin. Monet yksilöt myydään valmiiksi kukkivina lyhytaikaisina ruukkukasveina, mutta oikealla hoidolla kasvi voi elää useita vuosia.
Valo ja kukinnan säätely
Tulilatva tarvitsee runsaasti valoa. Kirkas, epäsuora valo pitää kasvun napakkana ja tukee kukintaa. Liian pimeässä versot venyvät, lehdet jäävät harvoiksi ja kukinta heikkenee. Kasvi on lyhyen päivän kasvi: kukkanuppuja muodostuu, kun vuorokauden valoisa aika on riittävän lyhyt. Siksi syksyn ja talven luonnonvalo pohjoisessa Euroopassa sopii kukitukseen. Jos tavoite on uudelleen kukitus, vältä kirkasta keinovaloa iltaisin syksyllä; jatkuva valaistus voi estää nuppuuntumisen. Pyöritä ruukkua aika ajoin, jotta kasvu pysyy tasaisena eikä kasvi kallistu ikkunaan päin.
Kirjavalehtiset ja tiheään kukkivat lajikkeet hyötyvät erityisen tasaisesta valosta. Jos lehdet alkavat punertua tai ruskettua reunasta voimakkaassa auringossa, siirrä kasvi hieman taemmas ikkunasta. Liian vähäisessä valossa nuput voivat tippua ennen avautumistaan.
Kastelu, multa ja ruukku
Mehikasvina tulilatva varastoi vettä lehtiinsä. Anna mullan kuivahtaa selvästi kasteluiden välillä ja vältä seisovaa vettä ruukunalustalla. Liikakastelu on tavallinen syy juurimädälle ja lehtien pehmenemiselle. Talvella, kun kasvu on hitaampaa, kastelua harvennetaan entisestään. Multa saa olla ilmavaa ja läpäisevää: tavallinen huonekasvimulta sekoitettuna hiekkaan tai perliittiin toimii usein hyvin. Ruukussa tarvitaan salaojitusreiät. Liian suuri ruukku pitää mullan pitkään märkänä; valitse ruukku juuriston mukaan.
Lämpö, lannoitus ja hoito kukinnan jälkeen
Tavallinen huoneenlämpö sopii. Vältä kylmävetoa, pakkasen läheistä ikkunalautaa ja äkillisiä lämpötilan vaihteluita. Lannoita maltillisesti kasvukaudella valmistajan ohjeen mukaan. Älä lannoita märkään, sairastuneeseen tai vastikään istutettuun kasviin. Kun kukinta päättyy, kuihtuneet kukkavarret voi leikata siististi. Sen jälkeen kasvi voi kasvattaa uutta lehtimassaa. Uudelleen kukitusta varten anna syksyllä jakso, jossa yöt ovat pimeitä, ja jatka maltillista kastelua. Liika lannoitus voi lisätä lehtikasvua kukinnan kustannuksella.
Lisäys, tuholaiset ja turvallisuus
Tulilatvaa voi lisätä lehti- tai varsipistokkaista. Anna leikkuupinnan kuivahtaa hetki ennen istutusta, jotta mätänemisriski pienenee. Tarkista säännöllisesti lehtien alapinnat: kirvat ja villakilpikirvat voivat piiloutua sinne. Pölyjen pyyhkiminen auttaa kasvia yhteyttämään ja paljastaa tuholaiset ajoissa. Kun ostat uuden yksilön, pidä se muutama päivä erillään muista huonekasveista. Monet Kalanchoe-lajit sisältävät yhdisteitä, jotka voivat olla haitallisia lemmikeille nieltynä. Pidä kasvi pois kissojen ja koirien ulottuvilta. Ihmiselle suurin riski liittyy yleensä mehun aiheuttamaan ihoärsytykseen herkillä henkilöillä; pese kädet leikkauksen jälkeen.
Kaupoissa tulilatvaa myydään usein sesonkikasvina jouluksi tai kevääksi. Sesonkikasvinakin se kannattaa käsitellä kuin monivuotinen mehikasvi: älä kastele automaattisesti joka päivä, vaan tunnustele multaa. Näin vältät tyypillisimmän virheen, joka lyhentää kasvin elinikää jo ensimmäisten viikkojen aikana.
Huom: Artikkeli on yleinen huonekasvin hoitotieto. Jos epäilet kasvin aiheuttamaa ärsytystä tai lemmikin myrkytystä, ota yhteyttä Myrkytystietokeskukseen tai eläinlääkäriin.
Madagaskarin kuivilla vuorilla kasvi on sopeutunut jaksoittaiseen kuivuuteen, mikä näkyy paksuissa lehdissä. Siksi kastelurytmi kotona kannattaa pitää reilusti maltillisempana kuin tavallisilla lehdekkäillä huonekasveilla. Jos lehdet rypistyvät kevyesti mutta multa on vielä kosteaa, odota; jos lehdet pehmenevät ja kellastuvat märässä mullassa, vähennä kastelua heti.
Kukintojen värikirjo on seurausta pitkästä viljelystä ja risteytyksistä. Sama laji voi näyttää hyvin erilaiselta eri lajikkeissa, mutta perushoito – valo, kuivahko multa ja maltillinen lannoitus – pysyy samana. Näin tulilatva säilyy sekä sesonkikasvina että pitkäikäisenä ikkunalaudan asukkina.
